SYVÄ ÄÄNITERAPIA

musiikkiterapeutti Raisa Saloheimo

1. HENGELLISEN ELÄMÄN KANNALTA
2. SAATTOHOITO - KIVUNHOITO
3. AUTISMI JA SYVÄN ÄÄNEN KÄYTTÖ

SYVÄ ÄÄNITERAPIA

Mistä tulee sana syvä ääniterapia? Professori Iegor Reznikoff on luennoillaan ja kursseillaan puhunut jo vuodesta 1986(Sibelius-Akatemian musiikkiterapian jatkokurssilla) lähtien ääni-terapiasta- äänen vaikutuksesta terapeuttisesti ihmisen tajunnan eri kerroksiin. Erotukseksi puheterapeuttien käyttämästä ääniterapiamenetelmästä aloin käyttää itse sanaa syvä ääniterapia (suora käännös engl. deep sound, jota Reznikoff käytti englanninkielisissä luennoissaan). Laulettaessa syvällä äänellä antiikin kristillisiä lauluja ns. kontemplatiivisia lauluja laulamisen tekniikka poikkeaa länsimaisesta totutusta tyylistä myös sävelten välisissä suhteissa. Emme käytä syvä- ääniterapiassa tasavireistä sävelasteikkoa, vaan luonnonasteikkoa, missä myös ihmisen keho resonoi. Vanhat kansanlaulut ja virret sekä jumalanpalveluksessa käytetty liturginen laulu soivat yleensä luonnonasteikossa. Nykyään Suomessa niin suuren suosion saavuttanut tangolaulantakin muistuttaa intervalleissaan hieman kirkkosävellajeja. Tämä ajatus on täysin omani, eikä esim. professori Reznikoff yhdy mielipiteeseeni.

SYVÄ ÄÄNITERAPIA HENGELLISEN ELÄMÄN KANNALTA

RIPPIKOULUTYÖ

Olen käyttänyt syvää ääniterapiaa luterilaisen erityisrippikoulun musiikkina toimiessani aluksi Espoon ja myöhemmin Helsingin seurakuntayhtymän kehitysvammaisten rippikoululeirillä musiikkiterapeuttina ja kirkkolaulujen opettajana. Syvän ääniterapian etuna muuhun hengelliseen lauluun verrattuna on sen aiheuttama rauhoittuminen ja keskittyminen. Ääni koskettaa ja tavoittaa levottomankin rippikoululaisen. Hänen vastaanottokykynsä paranee huomattavasti. Koska nämä laulut edustavat antiikin kristillistä syvähenkistä perinnettä, ne ovat hyvin fyysisiä - ääni resonoi koko kehossa ja tavoittaa myös mielen ja tajunnan kerrokset paremmin. A soi rinnassa, rintalastan päällä/sydämen alueella. O värähtelee voimakkaimmin kaulassa - värähtely tuntuu myös pitkin selkäydintä ja aivojen limbiseen keskukseen saakka. U värähtelee voimakkaimmin suun alueella. M soi koko päässä ja tuntuu myös kehon luustossa. A O U M tavu- yhdistelmän laulamisen aikana värähtely lähtee rinnasta - nousee kaulalle - suun alueelle ja päähän. Tavua toistettaessa ääni saa värähtelyn kiertämään edellä mainituilla kehon alueilla ja "hieroo" myös sisältäpäin. Hengitys tasaantuu ja rytmittyy automaattisesti laulamisen myötä. Verenkierto ja hapenottokyky paranevat aivojen ja koko muunkin kehon alueella. O värähtelee voimakkaimmin kaulassa - värähtely tuntuu myös pitkin selkäydintä ja aivojen limbiseen keskukseen saakka. U värähtelee voimakkaimmin suun alueella. M soi koko päässä ja tuntuu myös kehon luustossa. A O U M tavu-yhdistelmän laulamisen aikana värähtely lähtee rinnasta - nousee kaulalle - suun alueelle ja päähän. Tavua toistettaessa ääni saa "värähtelyn kiertämään" edellä mainituilla kehon alueilla ja "hieroo" myös sisältäpäin. Hengitys tasaantuu ja rytmittyy automaattisesti laulamisen myötä. Verenkierto ja hapenottokyky paranevat aivojen ja koko muunkin kehon alueilla. O M - tavu on sanskriitin pyhä tavu, mantra ja merkitsee suomennettuna Jumala on. A tulee siihen sisäänhengityksen myötä ja U äänteellisesti lisänä. A O U M toistetaan rauhallisesti. Kristillisessä perinteessä rukouksen päätös AAMEN(= totisesti näin on tapahtuva, näin on) muistuttaa äänteellisesti ja merkitykseltään AOUM:ää. Myös islamilaisten rauhantervehdys SALAAM ja juutalaisten vastaava rauhantervehdys SHALOM muistuttavat sekä äänteellisesti, että merkitykseltään AOUM:ää. Syvästi kehitysvammaisiin rippikoululaisiin kontaktin saaminen tapahtuu parhaiten musiikin kautta, laulun avulla. He saavat tämän voimakkaasti kehossa resonoivan laulun kautta myös kosketuksen pyhään taiteeseen - antiikin kristilliseen lauluun. Rippikoulussa ja konfirmaation aikana tunnelma on käsin kosketeltava, hyvin keskittynyt ja herkkä. Monesti kyyneleet tulevat helposti kuulijoiden silmiin. Voin aistia, että rippikoululaiset ovat mukana tilanteessa vahvasti. Puheen ymmärtäminen ja tuottaminen on useimmille rippikoululaisille vaikeaa, lähes mahdotonta. Lauluun he kuitenkin reagoivat paremmin, he saattavat yrittää laulaa mukanani joitakin tavuja esim. AAMEN ja OOOO. Antiikin kristilliset laulut ovat rukousta, ne pohjaavat usein suoraan raamatusta otettuun tekstiin esim. psalmiin. Nämä antifonit koskettavat paitsi kehoamme myös sieluamme ja henkeämme - tajuntamme kaikkia kerroksia.
Professori Reznikoff on luennoillaan aikaisemmin puhunut tajunnan neljästä eri tasosta: pinnallinen tajunta, keskitajunta, syvä tajunta ja jumalaisen tajunta (devine engl. antiikin filosofian käsitys). Millään muulla tavalla ei saada syvästi kehitysvammaisille välitettyä kristillistä sanomaa ja rukousta niin selvästi kuin antiikin kristillisten laulujen avulla. Aina uudestaan ja uudestaan hämmästyn ja ihastun tämän laulamisen tehoa ja vaikutusta. Eikä se vaikuta ainoastaan rippikoululaisiin, vaan myös itseeni ja ryhmässä mukana oleviin hoitajiin ja avustajiin. Muistan, kuinka ensimmäisen kerran olin kuuntelemassa Olaus Petrin kirkossa v. 1987 helmikuun kurssin päätteeksi professori Reznikoffin konserttia. Talven iltapäivä oli vaihtumassa illaksi ja kirkkoa valaisivat ainoastaan kynttilät. Professori Iegor Reznikoffin laulu soi ja resonoi kirkon hämärässä. Istuin kirkon penkissä ja vaivuin jonkinlaiseen valveen ja unen kaltaiseen tajunnan tilaan laulun myötä, kuitenkin tunsin hyvin fyysisesti olevani läsnä tilanteessa. "Sieluni ja henkeni lepäsi" ja voin kuvitella, että jotain tämäntapaista ovat psalminlaulajat kokeneet ennen minua "historian hämärässä". Isäni oli ortodoksi ja vei minut usein lapsena kuuntelemaan ortodoksista liturgiaa. Itse olen äitini mukaan saanut luterilaisen kristillisen kasvatuksen. Rippikoululaisena harkitsin kirkkokunnan vaihtamista, mutta päätin pysyä luterilaisena. Olen taustastani johtuen ekumeeninen.

HISTORIAA

Olen professori Reznikoffin kurssilla Sibelius - Akatemiassa v. 1987 ensimmäisen kerran saanut kosketuksen ja innostuksen antiikin kristilliseen lauluun. Siitä lähtien olen sekä työssäni musiikkiterapeuttina, että luennoitsijana soveltanut syvän ääniterapian menetelmää. V.1989:sta lähtien olin kriittisen korkeakoulun SYVÄN ÄÄNEN YMMÄRTÄMISEN JA KOKEMISEN kursseilla syys- ja kevätlukukausien aikoina marraskuuhun v.1997 saakka laulun ohjaajana (muita ohjaajia olivat Kirsti Autio ja Hilkka-Liisa Vuori sekä aivan alussa Tatjana Wilenius). Sibelius - Akatemian koulutuskeskuksen musiikkiterapian ammatillisten opintojen kursseilla käytin tätä menetelmää tulevien musiikkiterapeuttien koulutuksessa v.1990–99. Musiikkiterapian peruskurssilla pidin tästä menetelmästä työpajan ja luennon joka kurssille.
Olen keväästä 1998 lähtien pitänyt antiikin kristillisen laulun ryhmää Olarin seurakunnan Matinkappelissa joka toinen perjantai-ilta. Kesäisin osallistun professori Reznikoffin kursseille itse oppilaana. Matinkappelissa kokoontuvaan lauluryhmään tulo ei edellytä välttämättä laulutaitoa osallistujilta. Kehon resonanssiin ja luonnonasteikkoon perustuva laulu auttaa ja tukee laulavaa niin paljon, että hän löytää äänensä aivan uudella tavalla tämän laulamisen kautta. Teemme ryhmässä laulujen opettelemisen lisäksi myös ääniterapeuttisia harjoituksia.
Toukokuussa 1996 olin ensimmäisen kerran Killinmäen kehitysvammaisten hoitolaitoksessa Syvän äänen lauluryhmäni kanssa laulamassa heidän jumalanpalveluksessaan antiikin kristillisiä lauluja. Syksyllä jatkoimme ja olemme siitä lähtien käyneet kerran kuukaudessa pidettävässä kirkkohetkessä laulamassa. Tämän viiden vuoden aikana asukkaiden jumalanpalveluselämä on selvästi kohentunut. Paikkakin vaihtui voimistelusalista ruokailutilaan, mikä on paljon juhlallisempaa. Piispa Eero Huovinen siunasi pyörillä kulkevan siirrettävän alttarikaapin 10.4.1997 Killinmäen asukkaitten käyttöön. Näiden uudistusten myötä kirkkohetkien osallistujien määrä on lisääntynyt aikaisemmasta melkein kolminkertaiseksi.

JUMALANPALVELUS

Antiikin kristilliset laulut tuovat oman voimakkaan vaikutuksensa jumalanpalvelukseen. Nehän ovat olleet alkukristillisessä kirkossa tärkeänä messun osana. Laulettu viesti menee paremmin perille kuin puhuttu sana, koska se läpäisee molemmat aivopuoliskot ja aktivoi laajemman alueen. Tästä ovat hyvänä esimerkkinä afaatikot, jotka eivät pysty aivovaurionsa takia puhumaan, mutta saattavat laulaa jonkun vanhan tutun laulun täysin virheettömästi. Myös puheen ymmärtämisen kannalta melodia/laulu auttaa(melody intonation therapy engl.). Luonnonasteikossa laulettavat laulut(kehon resonanssi on luonnonasteikossa) läpäisevät tasavireistä länsimaista sävelasteikkoa paremmin ihmisen tajunnan eri kerrokset. Laulettu rukous koskettaa syvästi ja hiljentää kuulijan. Ihminen saa kosketuksen pyhään sisimmässään. En tiedä mitään muuta tapaa, jolla saisin aikaan näin voimakkaan vaikutuksen. Tämä laulu on pyhää taidetta. Se hoitaa paitsi kuulijoita myös laulajaa itseään. Muistan kuinka kerran Killinmäen kirkkohetkessä lauloimme Sanctus hymniä siten, että osa ryhmästä lauloi bordunaa(pohjasäveltä) ja toinen osa melodiaa. Jumalanpalvelukseen osallistuneet pappi ja kanttori kertoivat tilaisuuden jälkeen kahvipöydässä hämmästyneensä laulamisen voimakkaasta fyysisestä vaikutuksesta. Pappi kertoi tunteneensa Sanctuksen aikana rinnassaan voimakasta värinää, mitä hän ei ollut koskaan aikaisemmin kokenut. He eivät silloin laulaneet itse, vaan kuuntelivat Syvä ääni - lauluryhmämme laulamaa pyhän kolminaisuuden hymniä. Syvä ääni - lauluryhmä on laulanut myös muissa jumalanpalveluksissa kuin erityisesti kehitysvammaisille suunnatuissa messuissa. Aina laulun vaikutus on sama, se hiljentää kuulijan. Matinkappelissa järjestetään nykyisin kerran kuukaudessa maallikkovoimin toteutettu Kirkonmenojen aikaan - hartaushetki, joka noudattaa liturgista kaavaa. Siitä puuttuu vain saarna ja ehtoollinen, koska pappi ei ole mukana. Näissä hartaushetkissä joko minä tai osa lauluryhmästäni laulaa usein kirkkovuoden aiheeseen sopivan antifonin.
Erään kehitysvammaisen rippikoululaisen hautajaisissa omaiset toivoivat papilta siunaustilaisuuteen rippikoulu-ajasta viiden vuoden takaa tutuksi tullutta laulua ja kanteleensoittoa. Tilaisuus oli ainutkertainen. Vaikka oli keväinen, myrskyinen sadepäivä, juuri siunauksen ajan aurinko yllättävästi paistoi kappelin ikkunasta suoraan vainajan arkulle. Tunnelma oli harras ja koskettava. Pyhän läsnäolon tunnisti.

SAATTOHOITO

Saattohoidossa syvä ääniterapia antaa mahdollisuuden helpottaa kuolevan ihmisen oloa monin tavoin. Koska ääni tunkeutuu voimakkaimmin ihmisen tajunnan kaikkiin tasoihin esim. ihmisen ollessa jo koomassa(tajunnan tila vähän ennen kuolemaa), hän vielä kuulee ympärillään olevia ääniä. Tästä kerron konkreettisen tapauksen viime keväänä saattohoidossa olevasta miehestä. Mies oli vaipunut koomaan ja omaiset oli hälytetty paikalle jättämään hänelle hyvästit. Miehen sisar oli kuitenkin päässyt paikalle vasta hänen mentyään jo koomaan. Omaiset olivat papin seurassa ja pyysivät minua laulamaan kuolevalle miehelle. Otin kanteleeni ja menimme miehen luo hänen vuoteensa vierelle. Miehen vaimo toivoi laulettavaksi tutun virren. Säestin kanteleella laulua ja lauloin vaimon kanssa. Yhtäkkiä kuoleva mies yskäisi, avasi silmänsä ja alkoi laulaa meidän kanssamme. Seuraavaksi lauloimme tutun hengellisen laulun"Mun kanteleeni kauniimmin" ja mies heräsi uudelleen laulamaan kanssamme. Nyt hän pystyi jo keskustelemaan sisarensa ja vaimonsa kanssa. Sairaalapastori kertoi minulle myöhemmin, että omaisille miehen "herääminen" oli ihme ja merkittävä asia. Mies eli vielä viikon ajan tapauksen jälkeen. Hän sai hyvän ja rauhallisen lähdön.
Usealle muullekin kuolevalle laulu tuo helpotusta. Tuttu virsi tai hengellinen sävelmä vie ajatukset pois ahdistavasta ja kivuliaasta olosta. Kaunis ja rauhoittava laulu keskittää ajatukset laulun lohduttaviin sanoihin(vrt. aik. laulettu viesti menee paremmin perille (s.3). Luonnonasteikossa soivat laulut(useimmat virret ja hengelliset laulut) vaikuttavat myös fyysisesti saaden kehomme resonoimaan. Musiikkiterapian uranuurtaja Suomessa psykologi ja musiikkiterapeutti Petri Lehikoinen on kehittänyt ns. fysio- akustisen hoitomenetelmän, jossa hyödynnetään matalataajuista sini - ääntä jännityksen ja lihaskivun poistamiseksi. Tämä menetelmä on saanut alku- ideansa musiikin voimakkaasta rentouttavasta vaikutuksesta ihmisen kehoon. Voisi sanoa, että fysio -akustinen hoito on koneellista hierontaa ja syvä ääniterapia käsinhierontaa.
Eräs 40 vuotias naispotilas sairastui rintasyöpään. Hänet leikattiin ja hän sai sytostaatti- ja sädehoitoja. Muutama kuukausi näiden hoitojen jälkeen huomattiin, että syöpä oli levinnyt aivoihin ja keuhkoihin. Sytostaattihoidot lopetettiin ja hänelle kerrottiin elinaikaa olevan muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen. Hänet siirrettiin terveyskeskuksen päivystysosastolle, missä lääkäri pyysi minulta konsultaatiota musiikkiterapiaa ajatellen. Menin potilaan huoneeseen, missä hän makasi vuoteessaan. Lääkäri ja perushoitaja tulivat mukaani seuraamaan tilannetta. Ongelmana hänen kohdallaan oli ajoittainen sekavuus ja ahdistuneisuus. Tervehdin häntä ja aloin laulaa hänelle syvää ääntä. Hän rauhoittui välittömästi ja laittoi silmänsä kiinni, näytti nukahtavan. Lääkäri vakuuttui syvän ääniterapian tarpeellisuudesta välittömästi. Myöhemmin paikan vapautuessa potilas siirtyi lähempänä olevaan sairaalaan, missä minulla oli paremmat mahdollisuudet auttaa häntä päivittäin.
Tavatessamme seuraavan kerran hänellä oli selkeä hetki ja hän pystyi kertomaan, mitä hän oli kokenut edellisen kerran tavatessamme. Hän muisti, miten olin laulanut ja sanoi haluavansa kuulla sellaista laulua enemmän. Hän puhui myös lapsistaan ja lähestyvästä kuolemastaan ja kuinka vaikea hänestä oli erota pienemmästä 10 vuotiaasta pojastaan. Suosittelin hänelle keskustelemista sairaalapastorimme kanssa. Seuraavien kahden kuukauden ajan hän oli ajoittain sekava ja hänet oli turvallisuussyistä sidottava joko tuoliin tai vuoteeseen, kun hänen vierellään ei ollut ketään henkilökunnasta. Kävin hänen luonaan säännöllisesti melkein joka päivä ja sairaalapastori keskusteli myös hänen kanssaan. Hän rauhoittui aina syvän ääniterapian avulla ja rentoutui selvästi. Tapasin myös hänen omaisiaan ja ystäviään, jotka olivat kiitollisia hoidosta. Selvästi näin nuoren ihmisen saattohoito oli tosi rankkaa myös hoitajille, joista suurin osa oli hänen ikäisiään ja nuorempiakin. Hänen voimansa hiipuivat vähitellen ja hän sai kuolla rauhallisesti omaistensa ympäröimänä. Syvä ääniterapia auttoi kivun ja ahdistuksen lievityksessä riittävän lääkityksen rinnalla.
Mieheni kuolinvuoteen äärellä hänen ollessaan jo koomassa, hän reagoi voimakkaasti ääniin. Syöpäklinikan vieressä oleva helikopterin laskeutumiskentältä tuleva moottorin melu aiheutti ajoittain hänelle tuskaisen olon. Eräänä yönä hän kärsi selvästi tuosta äänestä, jolloin melu vaimeni radiosta tulevalla klassisella aarialla Händelin oopperasta Rinaldo: Lascia chio pianga. Musiikki auttoi häntä välittömästi ja hän rauhoittui. Mieheni rakasti Händelin musiikkia ja kuunteli sitä usein terveenä ollessaan.
Miksi syvä ääniterapia sitten vaikuttaa näin voimakkaasti? Syvä ääni tunkeutuu ihmisen kehossa syvälle esim. laulettu OOO vaikuttaa selkäydintä pitkin pystysuorasti aivojen limbiseen järjestelmään ja hypothalamukseen sekä sitä kautta autonomiseen, vanhalta nimeltään vegetatiiviseen hermostoon." Autonominen hermosto on sileän lihaksiston, sydämen ja rauhasten toimintaa säätelevän ääreishermoston osa, jota on nimitetty myös tahdosta riippumattomaksi hermostoksi. Hypothalamus aktivoi sympaattista hermostoa mm. ruumiillisessa työssä, vaaratilanteissa, voimakkaissa tunne- elämyksissä sekä muissa rasitustilanteissa. Limbinen järjestelmä välittää pääasiassa hypothalamuksen kautta autonomisen hermoston ja tunne -elämän yhteyksiä toisiinsa." (1) Näin laulettu ääni rauhoittaa ja tasoittaa hermostoa ja aivoja. Se vaikuttaa jopa niin voimakkaasti, että epileptinen kohtaus poistuu laulun vaikutuksesta. Minulla on useita kokemuksia käytännössä tästä. Epileptinen kohtaushan on aivojen toimintahäiriö ja äänellä, nimenomaan O:n laulamisella toimintahäiriö poistuu. Syvä ääniterapia vaikuttaa jopa kumulatiivisesti joihinkin henkilöihin. Eräs ryhmässäni laulanut henkilö sairasti vaikeaa epilepsiaa. Hän kävi laulamassa ryhmässäni noin kahden viikon välein 1,5 tunnin ajan ja kertoi myöhemmin, että laulukertojen jälkeen hänen epileptiset kohtauksensa pysyivät poissa jopa kaksi viikkoa. Hänellä oli tietenkin lääkitys.

AUTISMI JA SYVÄN ÄÄNEN KÄYTTÖ

Kuntoutin musiikkiterapialla 1990 - luvulla yhdeksän vuoden ajan autismi - diagnoosin saaneita lapsia. Heidän kuntoutuksessaan syvä ääniterapialla on parhaat mahdollisuudet päästä hyviin tuloksiin. Musiikki jo sinänsä on heistä useimmille mieluista. Syvä ääniterapia mahdollisti kontaktin saamisen ja lauletun viestin perille menemisen. Eräs kuntoutuksessani ollut lapsi lopetti huoneessa vaeltelun ja pysähtyi kuin naulittuna alkaessani laulaa syvää ääntä. Hän melkein jähmettyi paikalleen tuijottamaan minua varmaan ihmetellen, mistä ääni mahtoi tulla. Suurimmalla osalla kuntoutettavista lapsista oli yliherkkä kuulo, joka aiheutti heille hankalia tilanteita. Esimerkiksi ilmastoinnin aiheuttama ääni saattaa kuulostaa suihkukoneen ääneltä heidän korvissaan ja aiheuttaa sietämätöntä kipua. Onnistuneen terapian järjestämiseksi oli myös eliminoitava kaikki turha tavara siitä tilasta, missä terapia tapahtui. Monelle autistisia piirteitä omaavalle visuaaliset viestit/näköhavainnot antavat pohjaa ympäristön ja kulloisenkin tilanteen arviointiin. Puhuttu viesti ei välttämättä ole heille ymmärrettävää. Heidän kuntoutuksessaan käytetäänkin sen vuoksi visuaalisia vihjeitä; tilanne -, esine -, ja tapahtumakuvia kertomaan päivän kulusta heidän kannaltaan (ns. piktot ). Myös musiikkiterapia jaksottuu kuvien avulla erilaisiin vaiheisiin: Selkeä alku, välivaihe ja lopputilanne. Useimmiten käytin lopputilanteessa syvää ääniterapiaa rentoutumisen aikaansaamiseksi. Alkutilanteessa lauloin luonnollisessa sävelasteikossa kunkin kuntoutettavan nimen (Hosanna filio melodialla esim. Onko Maija täällä? ), mihin he omalla tavallaan vastasivat joko laulamalla tai soittamalla jotain rytmisoitinta. Sain erään nuoren kuntoutettavani antaman nimen "OO - täti", mikä kuvasi hyvin hänen käsitystään edustamastani asiasta. Syvän ääniterapian myötä havaitsin kuntoutuksessa olleissa lapsissa selvää edistystä vuorovaikutustaidoissa, keskittymis - ja kommunikaatiokyvyissä. Heidän musiikkimakunsa myös laajeni. Tästä kerron esimerkin. Kuntoutuksessani neljän vuoden ajan ollut lapsi otti yllättäen kotona kuultavakseen äitinsä työpaikan lahjoittaman levyn Sibeliuksen sinfonioista, äiti ihmetteli, mitä tyttö kuunteli korvalappustereoillaan ja huomasi levyn olevan Sibeliusta. Tyttö viihtyi pitkään levyn kuuntelun parissa. Aikaisemmin hän oli kuunnellut vain lastenlauluja.
Erilaisten häly - äänien sietokyky parani. Oppiminen tuli helpommaksi mitä pidemmälle kuntoutus eteni. Käyttäytymisen erityispiirteet eivät poistuneet, mutta ne häiritsivät vähemmän kuin aikaisemmin.
Useimpien kuntoutettavien lasten kohdalla tavoitteina olivat vuorovaikutustaitojen, kommunikaation, keskittymisen ja itseilmaisun kehittyminen. Myös sosiaalisten taitojen kehittämiseen pyrittiin. Aikaisemmin noin 20 - 10 vuotta sitten vallalla oli käsitys, että autismi olisi varhaisen äiti - lapsi -suhteen häiriö, mikä on myöhemmin osoittautunut vääräksi. Autismi on vakava neurologinen häiriö, jota ei voida parantaa perinteisellä psykoterapialla. Tämän neurologisen taustan vuoksi musiikkiterapia ja erityisesti syvä ääniterapia on hyvä kuntoutusmuoto. Psykoterapeuttisesti suuntautuneet kouluttajat sanoivat, että autistiset lapset eivät ole sosiaalisia. Tähän väitteeseen en suostu yhtymään, koska kokemukseni työskentelystä heidän kanssaan kertoi aivan muuta. Perinteisesti musiikkiterapeutit kuntouttivat autistisia lapsia aikaisemmin yksilöllisesti, harvemmin ryhmässä. Esimerkiksi Juliette Alvin ja Auriel Warwick kertoivat 1970 - luvulla kirjoitetussa kirjassaan "Autistisen lapsen musiikkiterapia" (suom. Kari Riikkilä v.1995) pelkästään terapiatilanteista, joissa autistinen lapsi ja musiikkiterapeutti työskentelivät kahdestaan ja myöhemmin joissakin tilanteissa autistinen lapsi, hänen äitinsä ja musiikkiterapeutti yhdessä.
Pyrin aloittamaan musiikkiterapian autistiselle lapselle ryhmäterapiana, koska hänen ongelmansa ilmenevät usein juuri ryhmätilanteissa ja siten on parempi aloittaa terapia myös ryhmässä. Hyvin harvoin otin heidät yksilöterapiaan. Siihen täytyi olla jokin ilmiselvä syy, esim. vaikea käyttäytymishäiriö - aggressiivisuus muita ryhmän jäseniä kohtaan. Tällöin työskentelin heidän kanssaan jonkin aikaa kahdenkesken, mutta tavoitteena oli aina ryhmään siirtyminen myöhemmin.
Aikaisemmin tässä artikkelissa (s.3) kerroin neurologisesta vaikutusmekanismista aivojen limbiseen järjestelmään ja hypothalamukseen. Systeemi on kuvattu konkreettisesti kaaviokuvana s.52 Neurologian kirjassa(kirjoittajat: Jorma Palo, Matti Jokelainen, Markku Kaste, Heikki Teräväinen ja Olli Valtimo). Tämä sama vaikutusmekanismi selittää myös autistisen henkilön käyttäytymistä syvän ääniterapian aikana. Juuri äänet ovat suora yhteys autistiseen maailmaan, koska esim. melodian kautta myös sanat tulevat paremmin ymmärretyksi. Puhuttu puhe ei useimmiten läpäise autistisen henkilön tajuntaa (s.143–144 Taide psykososiaalisen työn välineenä, toim. Heidi Ahonen -Eerikäinen). Temple Grandin, joka itse on autistinen henkilö, mainitsee kirjassaan "Ulos autismista", kuinka ratkaisevan tärkeitä hänelle olivat kommunikaatiota painottavat terapiat, puhe- ja musiikkiterapia,
Myös Parkinsonin taudin kohdalla syvä ääniterapia rauhoittaa ja rentouttaa hämmästyttävän tehokkaasti pakkoliikkeistä kärsivää potilasta.
Olen pyrkinyt kuvaamaan syvän ääniterapian käyttöä joidenkin esimerkkien avulla, että lukijoille tulisi parempi käsitys siitä, millaisten asioiden kanssa työskennellään vaikeasti kommunikoivien ja erikoisesti käyttäytyvien autististen lasten kanssa. Tästä aiheesta ei löydy kirjallisuutta. Olen kuitenkin saanut tukea T.E.A.C.C.H. (Treatment and education of autistic and related communication handicapped children) menetelmään perehtymisestä sekä Autismi - yksikön psykologi Tuula Kulomäen työnohjauksesta työryhmälleni. Suurimmat oppini olen saanut käytännön kautta työskentelystä autististen lasten parissa. Tutustuminen heidän kokemaansa maailmaan oli opettavainen ja mielenkiintoinen, Hämmästyttävintä oli, että heillä oli suunnattoman paljon uteliaisuutta, kärsivällisyyttä ja sietokykyä välillä aivan "hukassa olevan" musiikkiterapeutin "perehdyttämiseen".

LOPUKSI

Olen erittäin kiitollinen professori Iegor Reznikoffille siitä, että olen hänen lukuisilla kursseillaan saanut oppia ÄÄNEN SYVÄÄ YMMÄRTÄMISTÄ JA KOKEMISTA. Olen voinut soveltaa tätä oppia osittain melko suoraan, mutta olen myös kehittänyt sitä omien näkemysteni pohjalta eteenpäin. Siitä iloitsen erittäin paljon, että antiikin kristilliset laulut ovat innostuttaneet Suomessa niin suuren joukon harrastamaan ja opettelemaan näitä lauluja.

LÄHDELUETTELO

1. Professori Iegor Reznikoffin luennot Sibelius - Akatemiassa eri kursseilla vv. 1987 -
2. Taide psykososiaalisen työskentelyn välineenä toim. Heidi Ahonen - -Eerikäinen sivut 141–144 ja 147–150 Pohjois- Karjalan ammattikorkeakoulu Joensuu 1994
3. Neurologia kirj. Jorma Palo, Matti Jokelainen, Markku Kaste, Heikki Teräväinen ja Olli Valtimo WSOY 1988
4. Autistisen lapsen musiikkiterapia kirj. Juliette Alvin ja Auriel Warwick v.1992 suom. Kari Riikkilä v. Kehitysvammaliitto

Takaisin kirjastoon