Laulamisen hoitavuutta etsimässä - kokemuksia hiljaisesta rukouslaulusta

Tiina Taskinen-Viinikainen 2009
Jyväskylän yliopisto - Humanistinen tiedekunta - Musiikin laitos - Musiikkikasvatus

Tutkielmassani perehdyn laulamisen terapeuttisiin ulottuvuuksiin. Selvitän millä tavoin laulu voi hoitaa ja mitkä tekijät voivat vaikuttaa terapeuttisesti laulussa. Tarkastelun alla ovat erityisesti niin kutsutun hiljaisen rukouslaulun vaikutukset laulajissansa: miten he kokevat rukouslaulun vaikuttavan heihin ja kokevatko he laulun hoitavana. Käytännössä selvitän millaisia fyysisiä kokemuksia, tunteita ja mielikuvia hiljainen rukouslaulu saa heissä aikaan. Tarkastelen myös laulun hengellistä ulottuvuutta. Tutkimusotteeni on laadullinen. Käytän tutkimuksessani fenomenologis-hermeneuttista metodia. Aineistonkeruumenetelminäni ovat teemahaastattelu ja osallistuva havainnointi. Haastatteluissa kerätty aineisto on analysoitu sisällönanalyysin avulla. Sisällönanalyysini on teoriasidonnainen. Taustateoria on työssäni musiikkiterapeuttinen.
Hiljaisen rukouslaulun hoitavista vaikutuksista merkittävimmäksi ja vastauksissa yhdenmukaisimmaksi nousi laulun rentouttava ja kehotietoisuutta lisäävä ominaisuus. Hiljainen rukouslaulu auttoi ihmisiä myös tunnistamaan ja tiedostamaan tunteitaan, sekä purkamaan niitä. Yleisin mainittu tunteenilmaisu oli helpottava itku. Laulun koettiin herättävän myös paljon positiivisia tunteita, kuten iloa, rakkautta, armollisuutta ja lempeyttä. Suurelle osalle laulajia rukouslaulu oli myös hengellinen kokemus. Ihmiset kokivat pyhyyden tai korkeampien voimien läsnäoloa laulun aikana. Laulu syvensi myös oleellisesti Raamatun tekstin ymmärtämistä. Laulun aikaan saamat mielikuvat vaihtelivat suuresti laulajasta riippuen. Osa laulajista näytti tavoittavan syvän huippukokemuksen mielikuvatason ja osalle ilmeni esteettisen ja abstraktin tason mielikuvia väreineen ja tuoksuineen. Laulajat ajattelivat laulun hoitavan kokonaisvaltaisesti niin mieltä, kehoa kuin hengellistä ulottuvuuttaan. Laulun koettiin hoitavan myös tunne-elämää. Hoitaviksi asioiksi koettiin äänenvärähtelyn ja resonanssin aistiminen kehossa sinällään, mutta myös kehon tarkempi kuunteleminen, sekä vapautunut liike. Myös yleinen rauhoittuminen ja keskittyminen mainittiin hoitaviksi.

Takaisin kirjastoon